olen mahdottoman kyllästynyt.

jos vaikka vain menisin puhtaiden lakanoitteni väliin nukkumaan ja ajattelisin vasta huomenna. voisin nukkua ja saada yön aikana itselleni ajatuksia. voisin istua bussissa matkalla opinahjooni ja minulla olisi ajatus valmiina.

loppuviikosta ruotsiin. tämä matka tuli hyvään kohtaan. ehkä pääsen muuttamaan sinne, jos vain millään ehdin ja viitsin käydä hakemassa itselleni koulupaikkaa.

syyni ruotsiinmuuttamiselle ovat mahdottomia; olen kyllästynyt, en enää kestä ihmisiä, jotka olen tuntenut jo vuosia, vielä vähemmän niitä, jotka olen tuntenut lyhyen aikaa. haluan uuden minän, joka puhuu ruotsia.

leikkasin tselleni otsahiukset. kiipesin mäkihyppytorniin valokuvamaan ja yritin valmistella äidinkielen aineen. "tuliko lukiosta hengetön?"(mielipideteksti, hs 2001) sekä luin hello love kirjaa. "jag kan äta vad jag vill till frukost för jag är fri." toivottavasti jonain päivänä minäkin olen.

pätin viimeviikolla etten aloita blogia. blogit häviävät, toisin kuin oikeat päiväkirjat, joita olen kirjoittanut kymmenvuotiaasta. ne tulvivat kaapeistani ja käsialani hyppii silmilleni vuosien kuluessa. vihaan käsialaani.

historianopettajani sai istutettua päähäni erikoisen ajatuksen.  maailman uusin kansa, jenkit, ovat palanneet maailman ensimmäisten korkeakulttuurien synnyinmaalle. sodan merkeissä(, jo vuodesta 2001).

huomenna mieleni sotii ruumistani vastaan, jos en mene nukkumaan.

AMELii